Saituri.org:issa oli klassinen tarina vapaudesta (meksikolainen kalastaja linkki) ja kommenteista löysin myös tarinan Nokian pomosta joka vaihtoi alaa huomattavasti matalapalkkaisempaan: http://www.studio55.fi/artikkeli/963294/ Tärkein huomio tässä minusta on: Tienasin Nokialla sen verran hyvin, että olin jo maksanut vanhat opinto- ja asuntolainani. En tarvinnut enää lisää, hän kertoo.
Eli hän on maksanut pois velkansa hyvillä tuloilla, ja saavuttanut melko pitkälle taloudellisen riippumattomuuden: sama pitkän tähtäimen tavoite mikä minulla itselläni on. Usein näissä käy niin että nälkä kasvaa syödessä (esim aiemmassa jutussa oli linkkejä ihmisiin joka Yhdysvalloissa tienasi yli sata tuhatta vuodessa eikä mitään jäännyt sukan varteen), mutta Kaskinen on onnistunut välttämään tämän, ja pystyy nyt tekemään melkein mitä haluaa - toki siis ei syö kaviaaria joka aamua (mutta myöntää silloin tällöin tuntevansa pienen kateudenpistoksen huomatessaan, mitä kaikkea taloudellista hyvää hänen entisillä kollegoillaan on), mutta on tyytyväinen valintaansa.
Itselläni hieman samoja ajatuksia, eli toiveena saada maksettua pois asuntolaina ja hieman pesämunaa eläkettä varten (en odota että eläkeläisenä ajan Porschella tmv, mutta olisihan se kiva) - tietysti olisi kiva jos se tapahtuisi mahdollisimman pian, että elämästä saisi nauttia eikä tarvitsisi välttää mitä työpaikalla tapahtuu.
Tavat päästä tuohon tulokseen nopeasti olisi siis joko saada tuommoinen korkea johtajavirka, tai sitten vaurastua pörssissä: William O'Neal (linkki) onnistui vuodessa kasvattamaan 5 000$ 200 000$ asti - yksi tämmöinen temppu riittäisi minulle. Muutama muukin on onnistunut tässä, ja Andrew Lahde saa sen kuulostamaan niin helpolle: linkki avoimeen kiitoskirjeeseen.
Mutta se siitä haaveiluista: valitettavasti melkein kaikki ovat onnen takia onnistuneet noissa huimissa voitoissa, ja suurin osa suomalaista ei edelleenkään ole lottomiljonäärejä - joten ei muuta kuin takaisin raiteille, ja "maratooni jatkuu".
1 kommentti:
Toi meksikolaisen kalastajan tarina on oikeasti hyvä elämänfilosofia.
Itse ajattelen useimmiten niin, että minulla on jo nyt kaikki mitä ikinä (oikeasti) tarvitsen. Tämä on myös käytännössä totta, sillä pidän myös nykyisestä työstäni, joka tarjoaa mielenkiintoisia haasteita. Vaikkakin pakkohan siellä on käydä... :)
Joskus kuitenkin ajatukset lipsahtavat taloudellisen riippumattomuuden haaveiluun. Tätä odotellessa on kuitenkin hyvä nauttia elämästä sellaisena kuin se on.
Lähetä kommentti