Intelligent Investor (osa 1) ja Fortum

Oli hieman keskustelua Taloudellinenriippumattomuus kanssa koskien tuota Kone:n analyysiä jonka tein netistä löytyneen Graham analyysin perusteella, joten päätin sitten vähän lukea myös itse lähdeteosta (eli Intelligent Investor kirjaa). Olen päässyt noin puoleen väliin, ja kirja on jo hieman herättänyt mietteitä sekä muistuttanut vanhoista, "tutuista" asioista.

Graham jaottelee sijoittajat kahteen eri kastiin

• Defensive investor. Tämä on ns "buy and hold forever" -sijoittaja, ja nuo seitsämän kriteeriä mitä kävin läpi on tarkoitettu tämmöiselle sijoittajalle. Periaatteessa jos yritys täyttää nuo kriteerit niin riski että pitkällä tähtämillä häviät rahaa on pieni, vaikka et seuraa yritystä melkein lainkaan.
• Enterprising investor ("aggressive investor"). Tämä on ehkä enemmän juuri "älykästä" sijoittamista: eli mitä enemmän sinulla on aikaa tutkia yrityksiä ja niiden fundamentaalisia arvoja niin sen enemmän voit voittaa - eli "tutkimustyö" palkitsee sijoittajaa.

Molemmille sijoittajatyypeille Graham suosittelee 25-75% bondeihin: defensiiville niin että kun osakemarkkinat ovat korkealla (etkä saa ns "defensiivisiä" osakkeita) niin ostat bondeja, taas kun osakkeeet ovat halpoja niin ostat osakkeita, tarkoituksena olla mahdollisimman lähellä 50-50 allokaatiota. Enterprising sijoittajalle sama sama sääntö niin että kun markkinat nousevat ja osakkeiden hinnat karkaavat korkeuksiin niin siirrät rahaa bondeihin (=kotiutat voittoja), taas kun markkinat laskevat ja saat halvempia osakkeita niin siirrät rahat osakkeisiin - tämä myös sen takia että tällöin Enterprising sijoittajalla on jotain tekemistä ja hänen ei tarvitse spekuloida osakkeilla.

Osinkotuotoilla ei kannata yrittää elää (et se siitä sitten ;)) vaan jos tarve siihen niin sitten bondeja tähän tarkoitukseen - muutenkin vain korkealuokkaisia bondeja (Baa tai parempia), tuottoero ei ole niin iso että riskeihin nähden kannattaisi junk bondeihin mennä. Ostettujen osakkeidein pitäisi kyllä jakaa osinkoa, koska osinko on "oikeata rahaa" ja sen jakamiseksi yrityksen pitää oikeasti tehdä voittoa.

Graham myös tunnustaa että jokaisessa meissä asuu pieni peluri: sitä ei tule yrittää tukahduttaa (koska se ei ole mahdollista), vaan pitää kurissa. Tämän takia hän suosittelee oman ns "pelitilin" perustamista, johon korkeintaan 10% varallisuudesta siirretään. Sinne ei saisi lisätä rahaa, vaan niillä rahoilla mitä siellä on niin saa sitten vapaasti spekuloida ja "tehdä isot voitot".

"Kaikki munat yhteen koriin"-asiasta varoitetaan myös, mikä on ihan ymmärrettävää - tosin Buffet on tainnut viime aikoina mainita että hänellä on muutama kerta ollut yli 75% rahoista kiinni yhdessä osakkeessa kun löytynyt liian "hyvä" osake. Ehkä Buffet tällä yritti varoittaa sitä vastaan että monet nyt "hajauttavat" liikaa, jolloin suurin osa rahoista taas uppoa kaupankäyntikuluihin.

IPO:hin ei kannata osallistua: näissa saattaa olla hyvät lyhyen tähtäimen voittomahdollisuudet, mutta yleensä nämä tuodaan markkinoille kun markkinat korkeat ja hinnat nousevat liikaa - näihin tosiaan monesti sitten loppujen lopuksi tulee hyvät ostomahdollisuudet johtuen siitä että osakemarkkina reagoi sekä yli että ali - eli ensin osakkeet nousevat liian korkealle, sitten kun eivät kasvut jatkukaan yhtä isoina ikuisuuteen niin markkina rankaisee näitä voimakkaalla laskulla niin että voivat tippua alle substanssiarvon reilusti, jolloin niitä kannattaa ostaa.

Myös kannattaa pysyä poissa "kuumilta" sektoreilta, lisäkirjoituksissa on hyviä juttuja siitä miten teknokuplassa arvostukset riistäytyivät täysin käsistä ja kuinka ylhäältä sitten tultiin vauhdilla alas - onneksi on tuo "pelikassa" mainittu ylhällä, että pääsee vähän näihin kekkereihin mukaan, osa osakkeista oli noussut useita tuhansia prosentteja joten tietysti jos ostaisi halvalla ja möisi kalliilla niin voisi sitä voittoa tehdä...

Kasvuosakkeista varoitetaan myös: monesti kova kasvu pitkällä tähtäimellä on melko hankalaa ja kasvuosakkeita seuraa hirveä armaada ammattilais-analyytikkoja, joten aika harvoin sitä onnistuu tulkitsemaan osaketta paremmin kuin he. Myös voimakkaat heilahtelut ovat näissä hyvin mahdollisia.

Markkinoilta ei kannata ikinä olla poissa kokonaan, koska markkinat eivät ole loogisia. Esimerkkinä mainitaan nousukausi noin 40-luvun loppupuolelta 50 luvun loppupuolelle asti: osakemarkinat näyttivät ylikuumentuneilta jo vuonna 52 ja osakkeista olisi pitänyt luopua, mutta markkinat jatkoivat edelleen nousuaan ja vuonna 52 poistunut sijoittaja olisi hävinnyt paljon rahaa.

Mikään menetelmä ei toimi varmasti osakemarkkinoilla: esimerkiksi mainitaan että pieniä osakkeita kannatti ostaa loppuvuotena ja myydä alkuvuonna (isot sijoittajat dumppasivat näitä halvalla jotta saivat tappiovähennyksiä verotukseen, tämän jälkeen ostivat niitä taas alkuvuonna), kun tämä julkistettiin "sijoitusmenetelmänä" niin kaikki alkoivat sitä hyödyntää ja sen hyöty poistui. Samoin todetaan että tuijottamalla tarpeeksi isoa datamäärää tarpeeksi pitkältä ajalta niin sieltä voidaan löytää vaikka minkälaisia kuvioita, jotka eivät pidä paikkansa välttämättä.

Graham myös suosittelee tutustumaan "epäsuosittuihin" kohteisiin, koska monesti näissä markkinat tekevät isoja virhearviointeja. Minusta tästä tulee mieleen Fortum: yritys on hyvässä kunnossa ja tekee hyvää voittoa, mutta yritys on hieman epäsuosittu koska oli bonuskohut viime vuonna ja hallitus on uhannut Windfall-verolla (jota tuskin tullaan toteuttamaan pitkään aikaan, koska nykyiset esitykset ovat ristiriidassa eu-lainsäädännön kanssa).

Graham myös toteaa että sijoittajan isoin vihollinen on sijoittaja itse: joka suunnasta yritetään sinun kanssa tehdä kauppaa (kulut syövät voittoja, alle vuoden sijoituksia pitäisi ehdottomasti välttää) ja yleisiin tunnelmiin on helppo vetäytyä mukaan. Nyrkkisääntönä todetaan että osakkeen hinta voi laskea 33% tai nousta 50% ihan helposti, ja tähän pitäisi pystyä suhtautumaan ilman ongelmaa (50% nousu korjaantuu 33% laskulla) - tähän auttaa se että bondit pysyvät suht vakaina, ja jos ostat hyviä yrityksiä "alelaarista" niin harvoin ne enään tuon enempää laskee. Tekemällä säännöt ja pysymällä niissä niin sijoittajan ei tarvitse välittää markkinoiden heilahteluista ja tällä pitäisi päästä hyviin tuottoihin pitkällä tähtäimellä. Ja ennenkaikkea, markkinoiden (ja naapurin voittaminen) ei pitäisi olla se tavoite, vaan tavoite olla säästää niin paljon rahaa että se riittää itsellesi.

Seuraavat kappaleet tulevatkin toivottavasti enemmän koskemaan arvostuksen määrittelemistä: tämä nimittäin on ehkä hieman itselläni hakusessa, omasta mielestäni osaan jotenkuten tunnistaa "halvan" osakkeen mutta milloin se on liian kallis ja kannattaa viimeistään myydä pois on toinen juttu...